Seuraa julkaisuja sähköpostin avulla

perjantaina, joulukuuta 21

Kuukausien tauon jälkeen...

Edellisestä postauksestani on nyt kirjaimellisesti kuukausia. Koskaan aikaisemmin väli ei ole venynyt näin pitkäksi, mutta onhan tähän loppuvuoteen mahtunut jos jonkinmoista tapahtumaakin. Ensinnäkin sain töitä! Minut pestattiin Harjavallan Keskustankouluun uskonnon ja historian tuntiopettajaksi ja olen tätä hommaa nyt hoitanut syyskuusta asti. Olen todella viihtynyt työssäni, vaikka vaikeuksia ja haasteita on toki riittänyt. Oppilaat ovat pääasiassa aivan ihania ja tuntien pitäminen on palkitsevaa ja antoisaa. Opettaminen tosiaan tuntuu ainakin toistaiseksi minun jutultani. Tämä pesti kestää siis kevään loppuun ja sen jälkeen olisi uusien töiden ja haasteiden etsintä, toivottavasti lähempänä Mäntsälää. Nyt luonnollisestikin asun Harjavallassa, ensimmäisessä oikeassa kodissani, 60 neliön rivaripätkässä. Mukana on tietysti liuta koiria, kun podet Siru, Nefi ja Windy muuttivat mukana. Pojat jäivät Mäntsälään ja kyllä siellä on välillä harmiteltu, kun nämä metsästäjät lähtivät ja jättivät poropeukalot vahtiin. Tällä viikolla pojat eivät saaneet edes yhtä taloon eksynyttä hiirtä paikallistettua. Mutta niinhän se on, että me tytöt olemme fiksumpaa porukkaa =D

Aluksi hieman jännitti, miten koirat reagoisivat muuttoon ja ennen kaikkea rivariin, jossa muilta ääniltä ei tietystikään voi välttyä. Onneksi naapurit eivät ainakaan vielä ole valittaneet koirien pitävän mitään haukkukuoroa, kun olen poissa. Jonkin verran noi toki haukahtelevat, mutta kyllähän ääntä saakin vähän tulla. Muuttoon varustauduin huolella hankkimalla ennakkoon D.A.P. haihduttimen ja Nefille vielä D.A.P. pannankin. Ajattelin ennaltaehkäisyn olevan kaikkein paras vaihtoehto, eli puuttua mahdollisiin ongelmiin ennen kuin ne ovat edes alkaneet. Ja hyvin näytti toimivan. Jo muutaman viikon kuluttua muutosta, saatoin lähteä töihin ilman, että koirat vaivautuivat edes ovella saattamaan. Sen verran olemme tosin rutinoituneet tähän hommaan, että jos lähden kotoa pois uudestaan töiden jälkeen, koirat kyllä häkeltyvät. Eli töihin lähdetään, kotiin tullaan, lenkitetään koirat, tehdään ruoka ja katsotaan loppu ilta tv:tä/suunnitellaan oppitunteja. Elämä sujuu vallan leppoisasti. Myös koiratanssi olen podejen kanssa ahkeraan treenaillut.

Töiden ohella on tullut myös kirjoiteltua runsaasti. Ensinnäkin Rosie Carter ja Varjoportti, tuttavallisemmin tappikirja/RC, valmistui syyskuussa. Olen tästä luonnollisesti melkoisen innoissani. Rupesin heti työstämään toista osaa sekä kehittelemään Koulu taruolennoille -sarjasta RC:lle sisarsarjaa, jonka nimeksi muuttui samlla Olentokronikat. Myöskin Sieluttomat I valmistui viimein ja niin kaikki vuonna 2010 aloittamani kirjat ovat valmiita. Sieluttomat-trilogiaan on tosin tullut sen verran muutoksia, että nyt trilogia on ensimmäinen neljän trilogian sarjasta Unohdetut Legendat. Näiden lisäksi olen ollut kiireinen myös Gnorxia 1. eli Luomisen kirjan kanssa. Tekemistä siis piisaa.

Ensi vuoden alkuun on sitten heti suunnitteilla kaikkea jännää, kun Nefi olisi tarkoitus ensi viikolla astuttaa. Tytön on aika kokea äitiyden ilot omasta takaa, kun tyttö on niin tunnollisesti Sirun vaaveleita hoitanut. Toivottavasti kaikki vain sujuu hyvin eikä Nefin ikä aiheuta ongelmia.

Kotisivut muuttivat lokakuussa uuteen osoitteeseen http://www.kennelestorian.net . Sivujen julkaisuohjelmaksi muuttui samalla wordpress, joka on tähän mennessä toiminut suhteellisen hyvin. Muutamia ongelmia on ollut, mutta ne ovat johtuneet pikemminkin omasta ymmärtämättömyydestäni kuin wordpressistä. Eiköhän homma rupea luistamaan, kun vielä vähän treenailen.

Nyt toivotan teille lukijoille oikein hauskaa joulun aikaa ja uuden vuoden odotusta!

sunnuntaina, heinäkuuta 29

Sirun sterilointi + kesätyöt paketissa

Nyt on sitten virallista ettei Sirulle tule enempää pentuja. Siru nimittäin steriloitiin tiistaina Saaren pienläinklinikalla. Leikkaus sujui hyvin, joskin keuhkoihin pääsi hieman nestettä, mikä kuitenkin saatiin lähes välittömästi pois. Siitä ei onneksi mitään jälkiseuraamuksia ole tullut. Siruhan ei aluksi olisi suostunut millään rauhoittavia saatuaan nukahtaa, vaan kamppaili 40 minuuttia väsymystään vastaan. Leikkauksen jälkeen tyttö oli koko loppupäivän ihan tillintallin ja selkeästi kipeä. Kauluria emme Sirulle laittaneet ennen kuin aivan nukkumaanmennessä, koska ei tyttö parka jaksanut sen kanssa edes liikkua. Seuraavana päivänä Siru oli kuitenkin onneksi jo selkeästi parempi ja kaulurin kanssa onnistuttiin myös kulkemaan. Tosin Siru kun on niin tottunut livahtamaan kaikista ohuista raoista, ei Siru aluksi oikein onnistunut kulkemaan ovista tai muista väliköistä ilman kauheata säätämistä kaulurin kanssa: se kun otti aina ikävästi kiinni kaikkeen ;)


Nyt ovat sitten kesätyönikin ohi. Melkoisen raskas rupeama on siis takana. Nautin kyllä suunnattomasti hommistani enkä kyllä olisi vaihtanut pestiäni mihinkään "helpompaan". Kyllä nuorten kanssa työskentelyssä on ihan oma palkkionsa. Mutta kun 24/7 joutuu vieraiden ihmisten kanssa majoittumaan, on luonnollisesti aika väsähtänyt henkisesti, koska oma rauha puuttuu kokonaan. Jokainen leiri oli kyllä ihan oma kokonaisuuteensa ja vaikka samoja asioita puitiin, niin jokainen tarjosi kyllä omat haasteensa. Huomasin myös omaksuvani joka leirillä hieman erilaisen roolin. Ensimmäisellä vasta tunnustelin Turun käytänteitä ja olin selkästi se kolmas ohjaaja. Toisella otin jo selkeästi enemmän vastuuta ja huomasin olevani leirin kuuntelija. Kolmannella leirillä työnjako oli aika tasainen, mutta neljännellä olinkin sitten se järjestyksen ylläpitäjä, "tiukkis". Oli kyllä mielenkiintoista huomata miten omat tehtävät ja roolit muuttuivat tarpeen mukaan hyvinkin paljon. Olen kyllä valmis lähtemään Turkuun uudemmankin kerran töihin koska vain :)

Tätä blogia lukevat